KOHDE
Koshtan-Tau on 5151 m korkea vuori Kaukasuksella, Venäjän ja Georgian välisellä rajavyöhykkeellä. Muodotaan se on sellainen pyramidi, että se suorastaan houkuttelee tekemään kanssaan lähempää tuttavuutta. Ja mehän lähdemme sitä lähempää tuttavuutta tekemään. Kesän reissun ajankohta on heinä-elokuun vaihde.
Reitti on greidattu venäläiseksi 4A:ksi (vastannee greidiä D), ja näyttäisi sisältävän sopivassa määrin jäätiköllä vaeltamista, sopivasti kalliota, hiukan jyrkempää lumikiipeilyä, sekä lopuksi etenemistä harjanteella. Luvassa on tietysti myös ihan tavallista (joskin reippailla nousumetreillä varustettua) vaeltamista. Hiihtohissejä tai muuta ei tuolta seudulta löydy, joten kamat ja ruoka on tarkoitus kantaa kaksistaan puurajan alapuolelta ylemmäs jäätikölle.
KETKÄ “ME”
Me olemme kaksi 36-vuotiasta kaverusta, ja asustamme nykyisin Helsingissä. Toisella meistä on perhettä. Meitä yhdistää kiinnostus vuoritouhuja kohtaan, sekä hankalanpuoleiset työajat. Molemmilla on jonkin verran fyysistä kuntoa sekä ymmärrystä (ja kokemusta) alppikiipeilystä, mutta onhan se totuuden nimissä sanottava että enemmänkin voisi olla.
Ainakaan itselläni ei perhesyistä johtuen jää kummemmin aikaa harrastaa kiipeilyn eri muotoja, mutta jos ja kun ei saa kiipeiltyä, pitää yrittää hyödyntää käytettävissä oleva aika jollain muulla tavalla. Toisinaan onkin tullut hölkättyä työmatkaa ja kiivettyä Malminkartanon portaita. Ja ehdittiinhän me tosiaan kevättalvella Lyngenin suunnalla käydä. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää.
ASIOIDEN HOITAMINEN
Olemme käyneet Venäjällä aiemminkin (Elbruksen suunnalla), ja todenneet Venäjän mukavaksi maaksi harrastaa vuorilla liikkumista. Jonkin verran se kuitenkin vaatii vaivannäköä järjestelyjen suhteen. Tällä kertaa asioiden järjestelyssä meitä auttoin Bezengi Mountaineering camp -nimisestä paikasta Anaev Ali Khuseinovich.
Turistiviisumia voi hakea Suomesta 3 kk ennen matkaa. Ja sellainen on nyt passin sivuille leimattuna. Ihan ilman mutkia ei tätäkään viisumia saatu, ilmeisesti tuolta suunnalta ei kauheasti olla kirjoiteltu viisumeita Suomen suuntaan. Mutta ystävällinen palvelu korvasi sen mitä Venäjän viranomaiset asiaa hankaloittivat.
Rajavyöhykelupa haettiin puoli vuotta ennen matkaa. Sellainenkin meillä käsityksemme mukaan on, joskin tämän saamme käsiimme vasta paikan päällä.
Mitään hirvittävän hyviä karttoja ei tuolta alueelta kyllä ole tullut vastaan. Auttaisi varmaan jos osaisi venäjää, mutta kun ei osaa, niin toivotaan että jonkinmoista tarkennusta alueeseen saisi kartan muodossa vielä paikan päältä. Reitti sinänsä näyttää varsin selkeältä, mutta aikaa ja energiaa saa tunnetusti hukattua reilusti pienilläkin suunnistusvirheillä.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Lisää reissusta sitten vielä lähempänä.
Jonni ja Tapio
Loppuun vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2018:
Addnature, Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta, Suomen Kiipeilyliitto ry. ja Suomen Alppikerho ry.