Finnish Alpine Awards pyrkii kannustamaan esimerkillistä suomalaista kiipeilytoimintaa jakamalla vuosittain yhdelle tai useammalle kiipeilyhankkeelle rahallista tukea ja antamaan sille ansaittua näkyvyyttä.
Valmistautuminen Chamlangia varten on ollut vielä hyvin maltillista. Paikallisen operaattorin kanssa on käyty keskusteluja alustavasti logistiikasta, mutta Himalajan kiireinen kevätkausi pitää heidätkin muissa hommissa vielä kesäkuun alkuun asti.
Suurin muutos on ehkä se, että saimme tiimiimme lisävahvistukseksi ammattivalokuvaaja Tim Bandfieldin, joka näillä näkymin kiipeää kanssamme. Tim on Quentinin hyvä kaveri, joten homma toimii varmasti. Olemme hieman jo funtsineet varusteita. Mm. sen että tulemme kiipeämään 8000 metrisille huipuille tarkoitetuilla kengillä paleltumien välttämiseksi. Myös aklisuunnitelmaa on mietitty ja todennäköisesti nukumme Mera Peakin huipulla yön pari, jotta saamme aklit mahdollisimman helposti kuntoon. Mera Peak on siis helppo ja loiva trekkihuippu, noin 6400 metrin korkeudellaan ja sijaitsee loistavasti lähestymisvaelluksen varrella.
Meillä kaikilla on useampia reissuja vyön alla, mikä tuo rutiinia myös valmisteluihin. Todellinen valmistelu alkanee vasta heinäkuun paikkeilla.
Olen juuri lähdössä pariksi kuukaudeksi Chamonixiin, joten treenikin on sitä itseään eli alppikiipeilyä. Touko-elokuun pyrin elämään Huippuvuorilla tyttöystävän luona. Sielläkään ei varsinaisesti mäet lopu kesken.
[edit: Tämä postaus julkaistiin maaliskuussa, mutta väärillä asetuksilla eikä siten ollut tavallisen selaajan nähtävillä. Korjattu näkyväksi 21/5. Terv. Ylläpito]
Emma Karjalainen ja Tiina Merikoski tekivät stipendimatkansa kesällä 2018. Alkuperäisenä tavoitteena oli kiivetä mahdollisimman monta kallio- ja alppikiipeilyreittiä Kaskadivuoristossa Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Alla raportti reissusta:
Kauneimmat huiput – Alppikiipeilyä Washingtonissa, Yhdysvalloissa
Alkuvalmistelut ja maahan saapuminen
Lähtökohtana reissulle oli olla mahdollisimman paljon liikkeessä ja kiivetä mahdollisimman monta, kaunista huippua Pohjois-Kaskadeilla Washingtonin osavaltiossa kesä-heinäkuun vaihteessa 2018.
Emma aloitti valmistautumisen panostamalla syksyllä 2017 voimaharjoitteluun salilla sekä ylämäkikävelyyn kotinurkillaan Tampereen Pispalassa. Keväällä treeni jatkui kiipeilypainotteisesti. Tiina puolestaan kasvatti kestävyyskuntoa useilla hiihtovaelluksilla talven ja kevään ajan. Tiinan tulehtunut akillesjänne esti aktiivisen kiipeilyn treenaamisen ja huoli jalasta varjosti jonkin verran reissuvalmisteluja. Keväällä teimme kuitenkin yhden yhteisen kiipeilyreissun Italiaan, Finaleen.
Osa valmisteluja oli reissu- ja reittisuunnittelu. Finalessa istuimmekin myös topojen ja karttojen äärellä ja suunnittelimme. Mahdolliset huiput ja reitit valittiin Tiinan vammaa silmällä pitäen; painopiste alppi- ja harjannekiipeilyssä lähtökohtaisesti, sillä pelkkiä pitkiä kallioseinämiä jalka ei tulisi kestämään. Samalla päätimme, että yksi ehdottomasti mukana oleva kohde olisi Prusik Peak (2438 m) Enchantments Lakes luonnonpuistoalueella. Sitä varten tarvitaan retkeilylupa (permit). Osallistuimme molemmat lupien arvontaan ja myöhemmin keväällä saimme tietää, että Emma voitti meille luvan.
Lensimme kesäkuun alussa Seattleen. Meillä oli kolme viikkoa aikaa ja loppujen lopuksi tosi hieno ja riittävän tilava auto. Olimme varanneet Alamolta jonkun peruspikkuauton ja päättäneet, että asumme paljon teltassa. Autoa noutaessa saimme kuitenkin superhyvän diilin ja auto upgreidattiin sellaiseen, jossa pystyimme hyvin yöpymään. Olimme innoissaan – se tarkoittaisi paljon vähemmän säätöä ja huolettomampaa yöpaikan hakemista.
Ensimmäisen yön yövyimme amerikkalaispariskunnan kotona. Löysimme majoituksen Airbnb:n kautta. Aurinko oli jo laskenut, kun kurvasimme talon pihaan. Huoneemme ikkunasta näkyi Mt. Rainier. Olimme molemmat innoissamme. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme ostoksille. Hankimme ruuat, topokirjat ja kartat Belleveusta. Sen jälkeen ajoimme Leavenworthiin.
Leavenworth ja lämppäri
Leavenworth oli ensimmäinen kohteemme, koska retkeilylupa Enchantmentsiin oli käytettävä päivinä, joille se on myönnetty. Leavenworthin laitamilta löytyi helposti yöpymispaikkoja ja autossa oli kotoisaa.
Meillä oli pari päivää aikaa ennen kuin lähtisimme Enchantmentsiin, joten teimme päiväreissun Snow Creek seinälle. Kiipesimme reissun ensimmäisenä reittinä Outer Space:n (5.9 / 250 m). Reitti oli myös testi Tiinan jalalle. Reitin juurelle on puolentoista tunnin kävelymatka ylämäkeä, mikä oli myös hyvä lämmittely tuleville lähestymisille. Reitti on kuuluisa kahdesta viimeisestä, 55 metriä pitkästä käsihalkeamasta. Reitin nimen tausta selvisi meille viimeisellä köydenpituudella – sieltä löytyy avaruusaluksen näköinen kivimuodostelma kraatereineen ja knobseineen. Tiinan jalka jaksoi hyvin, mutta rasittui kuitenkin kiipeilystä. Meille molemmille oli selvää, että meidän oli turha unelmoida haastavammasta kalliokiipeilystä. Tiinan mieli oli kuitenkin korkealla, sillä jalka tuntui vahvemmalta kuin mitä se olisi voinut olla.
Finnish Alpine Award valitsijaraati vaihtuu vuosittain. Vuoden 2018 valitsijaraati saa kunniatehtävän valita voittajan ensi vuonna käytettävälle alppikiipeilystipendille. Hakuaikaa on jäljellä 14.10 iltaan saakka, joten vielä ehtii laittaa hakemusta tulemaan. Voittaja julkaistaan 2.11. Raadin muodostavat Suomen Kiipeilyliiton ja Suomen Alppikerhon puheenjohtajat sekä kaksi sitoutumatonta jäsentä. Alla lyhyet esittelyt raatilaisista:
Alan Goldbetter is a motivated climber and blog witter whose passion for adventurous routes in remote locations has taken him around the globe. His resume includes first ascents in Alaska, Patagonia, and New Zealand. More than just the climbing, it is entire expedition experience that draws Alan back to the mountains time after time.
Jussi Muittari on IFMGA vuoristo-opas. Opastyön lisäksi hän toimii seikkailukasvatuksen lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Jussi kouluttaa vuoristotaidosta kiinnostuneita kiipeilijöitä ja vapaalaskijoita turvallisempaan liikkumiseen vuorilla. Vaikka moni Alppien huippu on tullut tutuksi Jussille, on hänen mieluisinta työympäristöään Pohjois-Norjan vuoret niin kesällä, kuin talvellakin.
Henna Paalanen on Suomen Alppikerhon puheenjohtaja vuodesta 2018 alkaen. Hän rakastaa pitkiä päiviä vuorilla kiipeilytossut, raudat tai sukset jalassa, suurimman rakkauden kuitenkin ollessa laatugraniitti t-paitakelissä. Henna on kiipeillyt ympäri Eurooppaa ja Aasiaa, ja joka vuosi asiaan kuuluu kiipeilyreissut Pohjois-Norjaan ja Keski-Eurooppaan.
Sampsa Jyrkynen on toiminut Suomen Kiipeilyliiton puheenjohtajana vuodesta 2011 lähtien. Sampsa on erikoistunut fast and light-kiipeilyyn ja hän on tunnettu nopeista alppiviikonloppumatkoista. Sampsa on kiivennyt reittejä ympäri maailman aina Iranista Patagoniaan. Hienoimmat isot reitit: Bisotun: Gharargah 2014 Grandes Jorasses: Traverse 2012 Mont Blanc du Tacul: Diable 2007 Matterhorn: Schmidt talvinousu 2006.
Alan Goldbetter palasi jo kotiinsa Suomeen Patagonian ekspeditiolta. Alanin alkuperäiset tavoitteet olivat Fitz Roy, NW Face (1550m 30˚ 6a+) ja Torre Central, W face, Rosso Di Sera (5.11, A3, 700m). Alla raportti reissusta:
Upon arriving in Patagonia it is not the dramatic landscape that first alerts the senses that one is far from home, nor is it the ever-constant companion of the wind. For me, it is always the light. The sunlight that shines across the vast, open grassland seems somehow to always be sharper, stronger, and more direct than in other places of the world. It was under this light, on a cloudless New Year’s day that my primary climbing partner, Tess Ferguson, and I arrived in El Chalten, Argentina. After days of travel and months of preparation, we had returned to the home of the iconic Fitz Roy and Torre Ranges. With a month-long stay ahead of us, we hoped to climb some of the area’s big-mountain routes, including an ascent of Fitz Roy via the Afanassieff Route.
While we had our chosen objective, having already had the good fortune to visit this area two years prior, we had a solid idea how the climbing game was played. In Patagonia, you don’t often get to choose your objectives, but in a sense, the objective chooses you. The notoriously awful weather that on a normal day can bring winds and storms strong enough to shred tents and physically repel rope teams, dictates your selection wholly. The few periods of climbable weather (termed “weather windows”) tend to be scarce and brief. One must be honest about their own abilities in order to choose an appropriate objective that can be completed in the conditions and time limits that nature sets.
During my month in the area I had quite good luck with the weather. Though the weather windows were short (none lasting longer than 48 hours), I had the opportunity to head into the hills four times during my stay. Each mission brought a slightly better understanding of the range, alpine climbing tactics, and my of own climbing abilities. During these times I successfully summited two peaks of the Fitz Roy Range; Guillaumet during the first window, and de l’S, during the last. The second window was spent camping on the Southern Patagonia Ice Field waiting for a break in the clouds that never came. Our goal had been to attempt a new route on the West Face of Bifida, a peak in the Torre Range. The third window involved an attempt of De l’S which saw my partner get to within 40 meters of the summit before wind forced us back down.
With the month coming to an end, Tess and I departed for our second destination, Torres Del Paine National Park, Chile. Our objective was to climb the Central Tower of Paine via an aid-intensive, bigwall-style route. Having recently completed the Muir Wall route in Yosemite (VI, 5.10, C4), Tess and I hoped to improve upon our bigwall climbing skill sets with the additional challenges of a long approach, more remote location, and a harsher mountain environment.
During our twenty days in the Park, the first six were spent carrying our gear from one place to another. With food for nearly a month, equipment for camping, and a bigwall kit (including full aid rack, free climbing equipment, portaledge, haulbag, etc), it took the two of us three round-trip carries to get all the equipment into position.
Unfortunately for us, the weather proved to be quite awful during our remaining time in the the Park. The following week and a half brought only one break in the bad weather, but coming in on the tail end of a 30cm snowstorm, it was frustratingly impossible for us to use. Even so, we made every effort within reason to climb during our time there. On three different occasions we headed out, but each time we were shut down long before reaching the base of the route. During the down time we tried to stay active by going on reconnaissance missions in search of new climbing potential, but much of our time was still unavoidably spent tent-bound, waiting for an improved forecast. After ten days and with the outlook for the last week of our planned stay looking even worse than the previous weather, we made the hard decision to leave the park and return home early.
A month later, while the sting of the disappointment is slowly beginning to fade, the lessons learned and experiences gained are still fresh in my mind. Every expedition, every attempt, every day spent in the mountains is a stepping stone to future successes. Already plans for the next trip are beginning to take shape, and undoubtedly the experiences from my two months in Patagonia will help to be better prepared, and ultimately have a more fulfilling experience on whatever mountains my future may hold. In closing, I would like to offer my most humble and sincere thank you to the Finnish Alpine Award committee and sponsors for this opportunity.
Kiitos Alanille raportista ja toivotaan parempia säitä seuraavalle reissulle!
Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho
Markus ja Henna kertovat alla kevättalven tunnelmistaan. Kesällä heillä on tavoitteenaan Lotus flower tower SE face (5.11 +600m) Kanadassa.
Mitään varsinaista valmistautumista ei olla vielä tehty, mutta käväistiin pohjois-Norjassa parin viikon visiitillä kiipeemässä jääputouksia. Vaikka jään kiipeeminen ei varsinaisesti auta kaltsin kiipeemistä, niin itse uskomme, että pitkään päivään parasta reeniä on pitkä päivä.
Jääkiipeily on niin kivaa hommaa, että siinä tulee pitkä päivä ihan huomaamatta ja painavan repun kanssa lumessa rämpiminen on hyvää pk-reeniä. Nyt ootellaan, että aurinko suostus paistaa vapaapäivän kanssa yhtä aikaa, niin pääsis Olhavalle vetää!
Ystävällisin terveisin
Markus ja Henna
Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho
Emma ja Tiina kertovat alla kevättalven tunnelmistaan. Kesällä heillä on tavoitteenaan kiivetä Kaskadivuoriston hienoimmat huiput Yhdysvaltojen luoteisrannikolla.
Meidän ensimmäinen treenitavoite oli valmistautua pitkiin 10-20 kilometrin lähestymisiin. Tiina on treenannut lähestymisiä varten hiihtoretkeilemällä muun muassa Alpeilla ja Pohjois-Norjassa. Tampereella asuva Emma panosti viime syksyn kuukaudet voimaharjoitteluun salilla ja ylämäkikävelyyn kotinurkillaan Pispalassa.
Kiipeilytreenit aloitimme yhdessä joulukuussa. Olemme käyneet sisähalleilla kiipeilemässä yhdessä ja erikseen. Treenien painopiste on ollut reittien määrässä. Helmikuussa vietimme pari kiipeilyviikkoa Italiassa, Finale Liguressa. Harmiksemme Emma oli melkein koko reissun flunssassa, mutta kömpi aina sängystä kalliolle varmistamaan Tiinaa.
Treenien lisäksi olemme laatineet tarvikelistan, suunnitelleet reissun logistiikkaa ja selvittäneet eri vuorialueiden lupa-asiat – ja ostaneet lentoliput!
Luontoalueiden kävijämääriä Washingtonin suosituimmissa luontokohteissa on rajoitettu. Meidän on hankittava muutamia yönyli kestäviä kiipeilypistoja varten “wilderness permit” -lupa. Laadimme lupahakemuksemme ja osallistuimme wilderness permit -arvontaa. Esimerkiksi 2017 lupahakemuksia haluamaamme kohteeseen eli Core Enchantments zone:n saapui 17 988 ja lupia myönnettiin 388. Vinkkinä, arpaonneen voi vaikuttaa valitsemalla reissun alkamisajankohdaksi arkipäivän.
Iloksemme saimme viikko sitten tietää, että voitimme haluamamme luvan Enchantments -luonnonpuistoon. Tämä oli todella kiva yllätys, koska tuolla alueella sijaitsee meidän miel yksi Washingtonin kauneimmista huipuista eli Prusik Peak. Kiipeilytreenit jatkuvat ja toivottavasti pääsemme siirtymään Suomessakin pian ulkokallioille.
Aurinkoisin terveisin
Emma ja Tiina
PS. Alla muutama kuva Finale-treeneistä (oltiin aivan pumpissa) ja suunnitelmasta. Lisää löytyy Instagramista: @traditsirpula @tiinamerikoski
Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho