Finnish Alpine Awards pyrkii kannustamaan esimerkillistä suomalaista kiipeilytoimintaa jakamalla vuosittain yhdelle tai useammalle kiipeilyhankkeelle rahallista tukea ja antamaan sille ansaittua näkyvyyttä.
Valmistelut etenevät kutakuinkin aikataulussa. Alunperin viisumi- ja muut lupa-asiat oli tarjoitus hoitaa jo ennen vuodenvaihdetta, mutta koska kontaktimme Venäjällä pyysi palaamaan aiheeseen tämän vuoden puolella, ovat viisumi- ja rajavyöhykeasiat parasta aikaa työn alla. Nämä hommat etenevät aina vähän hitaasti, mutta etenevätpä kuitenkin.
Muuten valmistautuminen on sujunut suunnitellusti, siis sikäli kuin työ- tai perhe-elämä antaa myöden. Liikuntaa ei ole ehtinyt harrastamaan yhtään liikaa, mutta kuitenkin suurin piirtein suunnitellusti. Silloin kun aikataulut on saatu sovitettuä yhteen, ollaan käyty yhdessä lenkillä, kipuamassa Malminkartanon jätemäkeä sekä seinä- ja jääkiipeilemässä. Vielä ei olla valmiita, mutta keväälle on kuitenkin suunniteltu kaikenlaista pientä treeniä.
[edit: Tämä postaus julkaistiin maaliskuussa, mutta väärillä asetuksilla eikä siten ollut tavallisen selaajan nähtävillä. Korjattu näkyväksi 21/5. Terv. Ylläpito]
Valmistautuminen Chamlangia varten on ollut vielä hyvin maltillista. Paikallisen operaattorin kanssa on käyty keskusteluja alustavasti logistiikasta, mutta Himalajan kiireinen kevätkausi pitää heidätkin muissa hommissa vielä kesäkuun alkuun asti.
Suurin muutos on ehkä se, että saimme tiimiimme lisävahvistukseksi ammattivalokuvaaja Tim Bandfieldin, joka näillä näkymin kiipeää kanssamme. Tim on Quentinin hyvä kaveri, joten homma toimii varmasti. Olemme hieman jo funtsineet varusteita. Mm. sen että tulemme kiipeämään 8000 metrisille huipuille tarkoitetuilla kengillä paleltumien välttämiseksi. Myös aklisuunnitelmaa on mietitty ja todennäköisesti nukumme Mera Peakin huipulla yön pari, jotta saamme aklit mahdollisimman helposti kuntoon. Mera Peak on siis helppo ja loiva trekkihuippu, noin 6400 metrin korkeudellaan ja sijaitsee loistavasti lähestymisvaelluksen varrella.
Meillä kaikilla on useampia reissuja vyön alla, mikä tuo rutiinia myös valmisteluihin. Todellinen valmistelu alkanee vasta heinäkuun paikkeilla.
Olen juuri lähdössä pariksi kuukaudeksi Chamonixiin, joten treenikin on sitä itseään eli alppikiipeilyä. Touko-elokuun pyrin elämään Huippuvuorilla tyttöystävän luona. Sielläkään ei varsinaisesti mäet lopu kesken.
Quentin ja Juho Cerro Piergiorgion huipulla 2017
[edit: Tämä postaus julkaistiin maaliskuussa, mutta väärillä asetuksilla eikä siten ollut tavallisen selaajan nähtävillä. Korjattu näkyväksi 21/5. Terv. Ylläpito]
Emma Karjalainen ja Tiina Merikoski tekivät stipendimatkansa kesällä 2018. Alkuperäisenä tavoitteena oli kiivetä mahdollisimman monta kallio- ja alppikiipeilyreittiä Kaskadivuoristossa Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Alla raportti reissusta:
Kauneimmat huiput – Alppikiipeilyä Washingtonissa, Yhdysvalloissa
Kuva: Reissukartta: Ajoreitti ja keskeisimmät kiipeilykohteet.
Alkuvalmistelut ja maahan saapuminen
Lähtökohtana reissulle oli olla mahdollisimman paljon liikkeessä ja kiivetä mahdollisimman monta, kaunista huippua Pohjois-Kaskadeilla Washingtonin osavaltiossa kesä-heinäkuun vaihteessa 2018.
Emma aloitti valmistautumisen panostamalla syksyllä 2017 voimaharjoitteluun salilla sekä ylämäkikävelyyn kotinurkillaan Tampereen Pispalassa. Keväällä treeni jatkui kiipeilypainotteisesti. Tiina puolestaan kasvatti kestävyyskuntoa useilla hiihtovaelluksilla talven ja kevään ajan. Tiinan tulehtunut akillesjänne esti aktiivisen kiipeilyn treenaamisen ja huoli jalasta varjosti jonkin verran reissuvalmisteluja. Keväällä teimme kuitenkin yhden yhteisen kiipeilyreissun Italiaan, Finaleen.
Osa valmisteluja oli reissu- ja reittisuunnittelu. Finalessa istuimmekin myös topojen ja karttojen äärellä ja suunnittelimme. Mahdolliset huiput ja reitit valittiin Tiinan vammaa silmällä pitäen; painopiste alppi- ja harjannekiipeilyssä lähtökohtaisesti, sillä pelkkiä pitkiä kallioseinämiä jalka ei tulisi kestämään. Samalla päätimme, että yksi ehdottomasti mukana oleva kohde olisi Prusik Peak (2438 m) Enchantments Lakes luonnonpuistoalueella. Sitä varten tarvitaan retkeilylupa (permit). Osallistuimme molemmat lupien arvontaan ja myöhemmin keväällä saimme tietää, että Emma voitti meille luvan.
Lensimme kesäkuun alussa Seattleen. Meillä oli kolme viikkoa aikaa ja loppujen lopuksi tosi hieno ja riittävän tilava auto. Olimme varanneet Alamolta jonkun peruspikkuauton ja päättäneet, että asumme paljon teltassa. Autoa noutaessa saimme kuitenkin superhyvän diilin ja auto upgreidattiin sellaiseen, jossa pystyimme hyvin yöpymään. Olimme innoissaan – se tarkoittaisi paljon vähemmän säätöä ja huolettomampaa yöpaikan hakemista.
Ensimmäisen yön yövyimme amerikkalaispariskunnan kotona. Löysimme majoituksen Airbnb:n kautta. Aurinko oli jo laskenut, kun kurvasimme talon pihaan. Huoneemme ikkunasta näkyi Mt. Rainier. Olimme molemmat innoissamme. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme ostoksille. Hankimme ruuat, topokirjat ja kartat Belleveusta. Sen jälkeen ajoimme Leavenworthiin.
Kuva 1: Koti kolmen viikon ajan
Leavenworth ja lämppäri
Leavenworth oli ensimmäinen kohteemme, koska retkeilylupa Enchantmentsiin oli käytettävä päivinä, joille se on myönnetty. Leavenworthin laitamilta löytyi helposti yöpymispaikkoja ja autossa oli kotoisaa.
Meillä oli pari päivää aikaa ennen kuin lähtisimme Enchantmentsiin, joten teimme päiväreissun Snow Creek seinälle. Kiipesimme reissun ensimmäisenä reittinä Outer Space:n (5.9 / 250 m). Reitti oli myös testi Tiinan jalalle. Reitin juurelle on puolentoista tunnin kävelymatka ylämäkeä, mikä oli myös hyvä lämmittely tuleville lähestymisille. Reitti on kuuluisa kahdesta viimeisestä, 55 metriä pitkästä käsihalkeamasta. Reitin nimen tausta selvisi meille viimeisellä köydenpituudella – sieltä löytyy avaruusaluksen näköinen kivimuodostelma kraatereineen ja knobseineen. Tiinan jalka jaksoi hyvin, mutta rasittui kuitenkin kiipeilystä. Meille molemmille oli selvää, että meidän oli turha unelmoida haastavammasta kalliokiipeilystä. Tiinan mieli oli kuitenkin korkealla, sillä jalka tuntui vahvemmalta kuin mitä se olisi voinut olla.
Vuonna 2018 Finnish Alpine Awardia tavoitteli seitsemän erilaista hanketta. Hakijoiden joukossa oli ilahduttavasti sekoitus sekä uudempia lajin harrastajia sekä jo pitkään kiivenneitä. Arvostimme
tämän vuoden hakemuksissa erityisesti hakemusten hyvää ja korkeaa tasoa.
Tällä kertaa valitsijaraati päätyi syvällisen harkinnan jälkeen jakaa avustukset seuraavien hakijoiden kesken:
Jonni Lappi ja Tapio Alaviiri: Koshtan (5151m ), Kaukasus
Juho Knuuttila: Chamlang (7319m), Nepal
Kriteereinä pidettiin hakemusten omaperäisyyttä ja luovuutta sekä tavoitteiden tyyliä ja haasteellisuutta. Tuetut kolme hanketta erottuivat muista hakemuksista ollen selvästi suomalaista alppikiipeilyä edistäviä ja eteenpäin vieviä.
Kiitämme Kaukasukselle suuntautuvaa retkikuntaa innovatiivisesta ja rohkeasta kohteesta. Kaukasuksen vuoristo tarjoaa lähes loputtomat mahdollisuudet alppikiipeilyn edistämiseen
pienemmällä kokonaisbudjetilla.
Kiitämme Nepalin suuntautuvaa retkikuntaa tavoitteen haasteellisuudesta ja luovuudesta. Chamlangin pohjoisseinän ensinousu vie onnistuessaan suomalaisen alppikiipeilyn terävintä kärkeä taas yhden askelen eteenpäin.
Alpine Award-tiimi kannustaa kaikkia hakemuksen lähettäneitä toteuttamaan suunnitelmansa, vaikka hakemus ei tällä kertaatuottanutkaan toivottua tulosta. Alpine Award-sivustolla sekä
somessa voi seurata voittajien matkaa tavoitteeseen.
Toivotamme voittajille ja kaikille hakijoille hyviä kiipeilyjä ja hyvää onnea säiden kanssa sekä turvallista kotimatkaa!
Terveisin,
Raati:
Alan Goldbetter, Alpine Award, voittaja 2017
Jussi Muittari, UIAGM, vuoristo-opas
Henna Paalanen, Suomen Alppikerho, pj
Sampsa Jyrkynen, Suomen Kiiipeilyliitto, pj
Finnish Alpine Award valitsijaraati vaihtuu vuosittain. Vuoden 2018 valitsijaraati saa kunniatehtävän valita voittajan ensi vuonna käytettävälle alppikiipeilystipendille. Hakuaikaa on jäljellä 14.10 iltaan saakka, joten vielä ehtii laittaa hakemusta tulemaan. Voittaja julkaistaan 2.11. Raadin muodostavat Suomen Kiipeilyliiton ja Suomen Alppikerhon puheenjohtajat sekä kaksi sitoutumatonta jäsentä. Alla lyhyet esittelyt raatilaisista:
Alan Goldbetter is a motivated climber and blog witter whose passion for adventurous routes in remote locations has taken him around the globe. His resume includes first ascents in Alaska, Patagonia, and New Zealand. More than just the climbing, it is entire expedition experience that draws Alan back to the mountains time after time.
Jussi Muittari on IFMGA vuoristo-opas. Opastyön lisäksi hän toimii seikkailukasvatuksen lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Jussi kouluttaa vuoristotaidosta kiinnostuneita kiipeilijöitä ja vapaalaskijoita turvallisempaan liikkumiseen vuorilla. Vaikka moni Alppien huippu on tullut tutuksi Jussille, on hänen mieluisinta työympäristöään Pohjois-Norjan vuoret niin kesällä, kuin talvellakin.
Henna Paalanen on Suomen Alppikerhon puheenjohtaja vuodesta 2018 alkaen. Hän rakastaa pitkiä päiviä vuorilla kiipeilytossut, raudat tai sukset jalassa, suurimman rakkauden kuitenkin ollessa laatugraniitti t-paitakelissä. Henna on kiipeillyt ympäri Eurooppaa ja Aasiaa, ja joka vuosi asiaan kuuluu kiipeilyreissut Pohjois-Norjaan ja Keski-Eurooppaan.
Sampsa Jyrkynen on toiminut Suomen Kiipeilyliiton puheenjohtajana vuodesta 2011 lähtien. Sampsa on erikoistunut fast and light-kiipeilyyn ja hän on tunnettu nopeista alppiviikonloppumatkoista. Sampsa on kiivennyt reittejä ympäri maailman aina Iranista Patagoniaan. Hienoimmat isot reitit: Bisotun: Gharargah 2014 Grandes Jorasses: Traverse 2012 Mont Blanc du Tacul: Diable 2007 Matterhorn: Schmidt talvinousu 2006.
Kahtena vuonna olemme saaneet palkita hienoja hakemuksia ja päässeet
tukemaan retkikuntia tavoitteissaan maailman äärissä. Olemme myös saaneet
oppia, että riippumatta nykyajan välineistä, saatavilla olevasta tiedosta,
tai edes parhaista kumppaneista, vuorikiipeily harvoin kuljetuilla
seuduilla on arvaamatonta ja aina erittäin haastavaa. Tavoitteita ei
läheskään aina kyvykkäistä tekijöistä ja kovasta kunnosta huolimatta
saavuteta. Toisaalta ne kerrat, jolloin tavoitteeseen päästään, inspiroivat
meitä ja herättävät mielikuvituksemme löytämään uutta ja saavuttamaan
enemmän kiipeilyn kautta.
Seikkailun henki on ollut molempina vuosina hakijoiden joukossa vahvasti
läsnä ja tätä löytämisen ja kokemisen intoa haluaisin nähdä hakemuksissa
tänäkin vuonna.
On myös mahtavaa, että kaikki yhteistyökumppanimme haluavat olla
innokkaasti mukana tukemassa tätä talkootyötä, jotta ennen kaikkea nuori
sukupolvi (vanhempia jermuja unohtamatta!) innostuisi edelleen maailman
ihmeistä ja mahdollisuuksista kiipeilyn kautta.
Finnish Alpine Awardia kannattaa hakea, sillä potti on jaettunakin
riittävän kokoinen tuomaan merkittävän avun matkojen, lupien, logistiikan
tai vaikka ruan hankintaan suurelle seikkailullesi!
Haku on nyt auki! Vuoden 2018 valitsijaraati esitellään blogissa loppukuusta.
