2017 voittajat: Alanin matkaraportti

Posted on Posted in Blogi, Matkaraportti, Voittajat, Voittajat2017

Alan Goldbetter palasi jo kotiinsa Suomeen Patagonian ekspeditiolta. Alanin alkuperäiset tavoitteet olivat Fitz Roy, NW Face (1550m 30˚ 6a+) ja Torre Central, W face, Rosso Di Sera (5.11, A3, 700m). Alla raportti reissusta:


Upon arriving in Patagonia it is not the dramatic landscape that first alerts the senses that one is far from home, nor is it the ever-constant companion of the wind. For me, it is always the light. The sunlight that shines across the vast, open grassland seems somehow to always be sharper, stronger, and more direct than in other places of the world. It was under this light, on a cloudless New Year’s day that my primary climbing partner, Tess Ferguson, and I arrived in El Chalten, Argentina. After days of travel and months of preparation, we had returned to the home of the iconic Fitz Roy and Torre Ranges. With a month-long stay ahead of us, we hoped to climb some of the area’s big-mountain routes, including an ascent of Fitz Roy via the Afanassieff Route.

Sunrise illuminates the East Face of Fitz Roy Range.

While we had our chosen objective, having already had the good fortune to visit this area two years prior, we had a solid idea how the climbing game was played. In Patagonia, you don’t often get to choose your objectives, but in a sense, the objective chooses you. The notoriously awful weather that on a normal day can bring winds and storms strong enough to shred tents and physically repel rope teams, dictates your selection wholly. The few periods of climbable weather (termed “weather windows”) tend to be scarce and brief. One must be honest about their own abilities in order to choose an appropriate objective that can be completed in the conditions and time limits that nature sets.

Wind and rain greet Tess Ferguson on the hike into the Torre Range.

During my month in the area I had quite good luck with the weather. Though the weather windows were short (none lasting longer than 48 hours), I had the opportunity to head into the hills four times during my stay. Each mission brought a slightly better understanding of the range, alpine climbing tactics, and my of own climbing abilities. During these times I successfully summited two peaks of the Fitz Roy Range; Guillaumet during the first window, and de l’S, during the last. The second window was spent camping on the Southern Patagonia Ice Field waiting for a break in the clouds that never came. Our goal had been to attempt a new route on the West Face of Bifida, a peak in the Torre Range. The third window involved an attempt of De l’S which saw my partner get to within 40 meters of the summit before wind forced us back down.

Tess climbs the final summit snow slopes on Guillaumet.
Hard times on de l’S. Two pitches before we bailed on our first attempt. Photo by Tess Ferguson

With the month coming to an end, Tess and I departed for our second destination, Torres Del Paine National Park, Chile. Our objective was to climb the Central Tower of Paine via an aid-intensive, bigwall-style route. Having recently completed the Muir Wall route in Yosemite (VI, 5.10, C4), Tess and I hoped to improve upon our bigwall climbing skill sets with the additional challenges of a long approach, more remote location, and a harsher mountain environment.

A cold and beautiful alpine dawn lights up the Torre Range. Central Tower can be seen on the left.

During our twenty days in the Park, the first six were spent carrying our gear from one place to another. With food for nearly a month, equipment for camping, and a bigwall kit (including full aid rack, free climbing equipment, portaledge, haulbag, etc), it took the two of us three round-trip carries to get all the equipment into position.

Hauling loads to the base of the Towers.

Unfortunately for us, the weather proved to be quite awful during our remaining time in the the Park. The following week and a half brought only one break in the bad weather, but coming in on the tail end of a 30cm snowstorm, it was frustratingly impossible for us to use. Even so, we made every effort within reason to climb during our time there. On three different occasions we headed out, but each time we were shut down long before reaching the base of the route. During the down time we tried to stay active by going on reconnaissance missions in search of new climbing potential, but much of our time was still unavoidably spent tent-bound, waiting for an improved forecast. After ten days and with the outlook for the last week of our planned stay looking even worse than the previous weather, we made the hard decision to leave the park and return home early.

About to descend after our third and final attempt to climb in Torres Del Paine. Photo by Tess Ferguson.

A month later, while the sting of the disappointment is slowly beginning to fade, the lessons learned and experiences gained are still fresh in my mind. Every expedition, every attempt, every day spent in the mountains is a stepping stone to future successes. Already plans for the next trip are beginning to take shape, and undoubtedly the experiences from my two months in Patagonia will help to be better prepared, and ultimately have a more fulfilling experience on whatever mountains my future may hold. In closing, I would like to offer my most humble and sincere thank you to the Finnish Alpine Award committee and sponsors for this opportunity.

The majestic Andean Condor flies between the Central and South Tower of Paine.

Kiitos Alanille raportista ja toivotaan parempia säitä seuraavalle reissulle!

Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho

2017 voittajat: Hennan ja Markuksen maaliskuun väliraportti

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2017

Markus ja Henna kertovat alla kevättalven tunnelmistaan. Kesällä heillä on tavoitteenaan Lotus flower tower SE face (5.11 +600m) Kanadassa.


Mitään varsinaista valmistautumista ei olla vielä tehty, mutta käväistiin pohjois-Norjassa parin viikon visiitillä kiipeemässä jääputouksia. Vaikka jään kiipeeminen ei varsinaisesti auta kaltsin kiipeemistä, niin itse uskomme, että pitkään päivään parasta reeniä on pitkä päivä.

Jääkiipeily on niin kivaa hommaa, että siinä tulee pitkä päivä ihan huomaamatta ja painavan repun kanssa lumessa rämpiminen on hyvää pk-reeniä. Nyt ootellaan, että aurinko suostus paistaa vapaapäivän kanssa yhtä aikaa, niin pääsis Olhavalle vetää!

Ystävällisin terveisin
Markus ja Henna


Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho

2017 voittajat: Tiinan ja Emman maaliskuun väliraportti

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2017

Emma ja Tiina kertovat alla kevättalven tunnelmistaan. Kesällä heillä on tavoitteenaan kiivetä Kaskadivuoriston hienoimmat huiput Yhdysvaltojen luoteisrannikolla.


Meidän ensimmäinen treenitavoite oli valmistautua pitkiin 10-20 kilometrin lähestymisiin. Tiina on treenannut lähestymisiä varten hiihtoretkeilemällä muun muassa Alpeilla ja Pohjois-Norjassa. Tampereella asuva Emma panosti viime syksyn kuukaudet voimaharjoitteluun salilla ja ylämäkikävelyyn kotinurkillaan Pispalassa.

Kiipeilytreenit aloitimme yhdessä joulukuussa. Olemme käyneet sisähalleilla kiipeilemässä yhdessä ja erikseen. Treenien painopiste on ollut reittien määrässä. Helmikuussa vietimme pari kiipeilyviikkoa Italiassa, Finale Liguressa. Harmiksemme Emma oli melkein koko reissun flunssassa, mutta kömpi aina sängystä kalliolle varmistamaan Tiinaa.

Treenien lisäksi olemme laatineet tarvikelistan, suunnitelleet reissun logistiikkaa ja selvittäneet eri vuorialueiden lupa-asiat – ja ostaneet lentoliput!

Suunnitelma!

Luontoalueiden kävijämääriä Washingtonin suosituimmissa luontokohteissa on rajoitettu. Meidän on hankittava muutamia yönyli kestäviä kiipeilypistoja varten “wilderness permit” -lupa. Laadimme lupahakemuksemme ja osallistuimme wilderness permit -arvontaa. Esimerkiksi 2017 lupahakemuksia haluamaamme kohteeseen eli Core Enchantments zone:n saapui 17 988 ja lupia myönnettiin 388. Vinkkinä, arpaonneen voi vaikuttaa valitsemalla reissun alkamisajankohdaksi arkipäivän.

Iloksemme saimme viikko sitten tietää, että voitimme haluamamme luvan Enchantments -luonnonpuistoon. Tämä oli todella kiva yllätys, koska tuolla alueella sijaitsee meidän miel yksi Washingtonin kauneimmista huipuista eli Prusik Peak. Kiipeilytreenit jatkuvat ja toivottavasti pääsemme siirtymään Suomessakin pian ulkokallioille.

Aurinkoisin terveisin
Emma ja Tiina

PS. Alla muutama kuva Finale-treeneistä (oltiin aivan pumpissa) ja suunnitelmasta. Lisää löytyy Instagramista: @traditsirpula @tiinamerikoski

 


Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho

Vuoden 2017 stipendin voittajat

Posted on Posted in Blogi, Voittajat

Raati palkitsi parhaaksi katsomansa ehdokkaat. Koska voittajien välille ei saatu selkeää eroa, palkinto päätettiin jakaa tasan sen sijaan, että olisi lähdetty arvontaan.


Emma Karjalainen & Tiina Merikoski (750 + 750 €)

Kaskadivuoriston hienoimmat huiput, Yhdysvallat

Tavoite on kiivetä mahdollisimman monta kallio- ja alppikiipeilyreittiä Kaskadivuoristossa Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Yksittäisten reittien sijaan tärkeintä projektissa on systemaattisesti kiivetä Kaskadivuoriston hienoimpia huippuja eri massiiveilta.

Kiivettäviä huippuja mm.:
– Mt. Rainier – Washingtonin korkein vuori
– Mt. Stuart
– Mt. Shuksan
– Glacier Peak
– Dragontail Peak
– Prusik Peak
– Mt. Goode
– Liberty Bell
– South Early Winters Spire
– Aasgard Sentinel


Henna Paalanen & Markus Talvenmäki (750 + 750 €)

Lotus flower tower SE face 5.11 +600m, The cirque of the unclimbables, Kanada.

Tavoitteena on kiivetä reitti vapaasti päivässä. Suunnitelmana on lentää Kanadaan heinäkuun alkupuolella, sitten jatkolento whitehorseen, sieltä bussilla finlayson lakelle, josta yksityislento glacier lakelle. Siitä on vielä 4 tunnin patikka basecampiin. Ennen lentämistä whitehorseen on tarkoitus kiivetä Bugaboosilla, mikäli sää ei ole suotuisa.

Mahdollista on myös vuokrata auto ja ajaa koko matka Finlaysoniin, tämä mahdollistaa kiipeilyn muualla, mikäli keli ei ole kohdillaan. Aikaa varataan 6 viikkoa parhaan sääikkunan saamiseksi.


Alan Goldbetter (750 €)

1. Fitz Roy, NW Face (1550m 30˚ 6a+), El Chalten, Patagonia
2. Torre Central, W face, Rosso Di Sera (5.11, A3, 700m) , Torres del Paine, Patagonia

Tamperelainen Alan lähtee suomalais-amerikkalaisessa köysistössä Patagoniaan kiipeämään big wallia alppityyliin. Toissijaisina kohteina mm. Poincenot’n Old Smugglers Route ja ensinousumahdollisuuksien tutkiminen Agostinin laaksossa Painella.


Onnea matkaan voittajille! FAA seuraa matkoihin valmistautumista ja raportoi reissujen onnistumisesta. Tunnelmia kuulostellaan seuraavan kerran maaliskuussa 2018.

Lisäaikaa hakemuksen jättämiselle

Posted on Posted in Blogi, Yleinen

Koska jälkikäteiskyselyjä on tullut muutama, ja hakemuksia tuli määräaikaan mennessä reilusti vähemmän kuin viime vuonna, avaamme haun vielä hetkeksi kaikille myöhäisheränneille. Aikaa hakemuksen jättämiseen on huomiseen perjantaihin 10.11. klo 16:00 asti, jonka jälkeen raati aloittaa heti arviointiurakkansa.

ps. Juho Knuuttilan Goexpo-esitys Alpine Awardinkin tukemasta Alaskan reissusta keräsi kehuja. Reissurahan vastaanottaminen ei kuitenkaan velvoita nousemaan tuhatpäisen yleisön eteen, vaan säännöissä mainitun raportoinnin voi suorittaa ihan vaikka somen ja reissuvalokuvien voimalla.

2017 valitsijaraati

Posted on Posted in Blogi, Raati, Työryhmä, Yleinen

Finnish Alpine Award valitsijaraati vaihtuu vuosittain. Vuoden 2017 valitsijaraati saa kunniatehtävän valita voittajan ensi vuonna käytettävälle alppikiipeilystipendille. Hakuaikaa on jäljellä 4.11 iltaan saakka, joten vielä ehtii laittaa hakemusta tulemaan. Voittaja julkaistaan 23.11. Raadin muodostavat kaksi aktiivista kiipeilijää; Liisa Peltonen sekä Juho Knuuttila. Heidän lisäkseen Suomen Kiipeilyliiton puheenjohtaja Sampsa Jyrkynen sekä Suomen Alppikerhon puheenjohtaja Markku Moilanen ovat raadissa valitsemassa voittajaa. Alla lyhyet esittelyt raatilaisista:

 

Liisa Peltonen on innokas pitkien reittien kiipeilijä, Revontulia-blogin kirjoittaja ja Kiipeilykerho Vertikaalin varapuheenjohtaja. Ikimuistoisimpia kiipeilykokemuksia Liisalle ovat Washington Column South Facen päivänousu Yosemitessa, Sveitsin upea Motörhead se Piz Badilella vahingossa vietetty yö, Jordanian pitkät hiekkakivihalkeamat ja vuorokauden mittainen Kustavipäivä. Liisa unelmoi Grönlannin graniitista ja tykkää kehitellä itsensä näköisiä linkkauspäiviä Suomessa ja maailmalla.

 

Juho Knuuttila on alppikiipeilijä, joka on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt tikata liudan isoja vuorireittejä. Muun muassa Alppien pohjoisseinä Trilogian, Khan Tengrin soolo ja Mt. Hunterin pohjoisseinän ranskalaisten reitin 6.nousu merkittävimpinä. Ennen kaikkea kiipeily on Juholle tapa liikkua luonnossa ja haastaa itseään.

 

Markku Moilanen on kiipeilyn sekakäyttäjä, joka hakee hupinsa mieluusti pitkiltä trädi-ja jääreiteiltä. Mieleenpainuvimmat nousunsa Markku on tehnyt hakkukiipeilyn saralla. Koska vuoret ovat Helsingistä katsoen kaukana niin heikkoina hetkinä herra saattaa eksyä boulderoimaankin, mutta kesäviikonloput kuluvat pääosin Kustavin suunnalla. Kiipeilyn lisäksi harrastusvalikoimaan kuuluvat vapaalasku sekä polkujuoksu. Jotta vapaa-aikaa ei jäisi liikaa, Markku toimii puheenjohtajana Suomen Alppikerhossa sekä kiipeilyliiton Nuorisovaliokunnassa.

 

sampsa-1

Sampsa Jyrkynen on toiminut Suomen Kiipeilyliiton puheenjohtajana vuodesta 2011 lähtien. Sampsa on erikoistunut fast and light-kiipeilyyn ja hän on tunnettu nopeista alppiviikonloppumatkoista. Sampsa on kiivennyt reittejä ympäri maailman aina Iranista Patagoniaan. Hienoimmat isot reitit: Bisotun: Gharargah 2014 Grandes Jorasses: Traverse 2012 Mont Blanc du Tacul: Diable 2007 Matterhorn: Schmidt talvinousu 2006.