Voittajat 2018: Jonni ja Tapio lähdössä

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2018
Lähtö lähenee
Lähtöön on aikaa muutama päivä, ja valmisteluiden isot linjat ovat aikataulussa. Viime hetken säätämisen kanssa kyllä taitaa tulla tuttuun tapaan kiire. Parempi olisi jos ei tulisi, oikeiden asioiden mukaanottaminen voi olla hyvinkin ratkaisevaa onnsituneen reissun kannalta.
Kahden hakun taktiikalla
Mitään oleellista ei saisi unohtaa, mutta mukana pitäisi olla vain tarpeellinen. Mikä on oikea määrä slingejä, sulkkareita ja kalliovarmistuksia? Mikä teltta otetaan mukaan ja kuinka lämmin makuupussi riittää tälle reissulle? Moni päätös jää varmastikin viimeisen illan pakkaamisen päätökseksi. Vuori kuitenkin näyttää sellaiselta, että on parempi olla liikenteessä mieluummin kahdella kuin yhdellä hakulla.
Ruokapuoli perustuu vahvasti Suomesta mukanamme tuotaviin pussimuoniin. Aikataulua ja logistiikka toimivat niin että paikallisia herkkuja ei menomatkalla ehditä kummoisesti haalimaan. Se, ehditäänkö niitä ihmetellä vuorten jälkeen, jää nähtäväksi. Joka tapauksessa yli viikon ruokatarpeet kahdelle ihmiselle (ja arvatenkin kovalle kalorinkulutukselle) painavat jo jonkin verran ja vaatiivat paljon tilaa rinkasta.
 
Erävarmuustekijöitä
Reissuun on varattu n.10 päivää, mikä tässä yhteydessä oli perheelliseltä nipin napin irrotettavissa. Aikataulu mahdollistaa onnistuneet vuorireissun, mutta jättää jonkin verran myös onnen varaan:
  • Matkatavarat eivät saisi juuttua Moskovan lentokentälle kovin moneksi päiväksi (viime kerralla kun Venäjällä käytiin niin juuttuivat, ja sitä edellisellä).
  • Sään tulisi olla enemmän hyvä kuin huono, tai ainakin jonkinlaisia sääikkunoita pitäisi osua kriittisille päiville. Aikataulu ei ole erityisen joustava pitkälle odottelulle.
  • Molempien terveydentilan pitäisi pysyä hyvänä koko reissun ajan. Jos toinen ei ole kunnossa, ei toinenkaan voi tällä vuorella edetä.
  • Lupien pitäisi olla kunnossa. Kyllä ne meidän tietääksemme kunnossa ovat, mutta aina sitä kuitenkin pelkää että Venäjän rajavyöhykkeellä saattaa tulla jotain tähän liittyviä ikäviä yllätyksiä.
Matka tuntemattomaan
Ainahan sitä ennen reissua vähän jännittää. Nyt jännitys on kuitenkin jotenkin erilaista. Aikaisempiin reissuihimme verrattuna nyt ollaan matkalla kohteeseen josta on paljon vähemmän saatavilla. Se tavallaan pistää jännittämään kahta kauheammin, mutta toisaalta myös vapauttaa olemaan ajattelematta asioita joihin ei voi etukäteen vaikuttaa.
/Jonni ja Tapio

Loppuun vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2018:

Addnature, Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta, Suomen Kiipeilyliitto ry. ja Suomen Alppikerho ry.

Voittajat 2018: Tapion ja Jonnin heinäkuun väliraportti

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2018

KOHDE

Koshtan-Tau on 5151 m korkea vuori Kaukasuksella, Venäjän ja Georgian välisellä rajavyöhykkeellä. Muodotaan se on sellainen pyramidi, että se suorastaan houkuttelee tekemään kanssaan lähempää tuttavuutta. Ja mehän lähdemme sitä lähempää tuttavuutta tekemään. Kesän reissun ajankohta on heinä-elokuun vaihde.

Reitti on greidattu venäläiseksi 4A:ksi (vastannee greidiä D), ja näyttäisi sisältävän sopivassa määrin jäätiköllä vaeltamista, sopivasti kalliota, hiukan jyrkempää lumikiipeilyä, sekä lopuksi etenemistä harjanteella. Luvassa on tietysti myös ihan tavallista (joskin reippailla nousumetreillä varustettua) vaeltamista. Hiihtohissejä tai muuta ei tuolta seudulta löydy, joten kamat ja ruoka on tarkoitus kantaa kaksistaan puurajan alapuolelta ylemmäs jäätikölle.

Koshtan-Tau kuvan keskellä Venäjän puolelta kuvattuna (Kuva: Summitpost/alexclimb https://www.summitpost.org/koshtan-tau-as-seen-from-the-summit-ridge-of-dykh-tau/1022050 )

KETKÄ ”ME”

Me olemme kaksi 36-vuotiasta kaverusta, ja asustamme nykyisin Helsingissä. Toisella meistä on perhettä. Meitä yhdistää kiinnostus vuoritouhuja kohtaan, sekä hankalanpuoleiset työajat. Molemmilla on jonkin verran fyysistä kuntoa sekä ymmärrystä (ja kokemusta) alppikiipeilystä, mutta onhan se totuuden nimissä sanottava että enemmänkin voisi olla.

Ainakaan itselläni ei perhesyistä johtuen jää kummemmin aikaa harrastaa kiipeilyn eri muotoja, mutta jos ja kun ei saa kiipeiltyä, pitää yrittää hyödyntää käytettävissä oleva aika jollain muulla tavalla. Toisinaan onkin tullut hölkättyä työmatkaa ja kiivettyä Malminkartanon portaita. Ja ehdittiinhän me tosiaan kevättalvella Lyngenin suunnalla käydä. Näillä mennään ja katsotaan mihin se riittää.

Me, Jonni ja Tapio Tamokissa kevättalvella.

 

ASIOIDEN HOITAMINEN

Olemme käyneet Venäjällä aiemminkin (Elbruksen suunnalla), ja todenneet Venäjän mukavaksi maaksi harrastaa vuorilla liikkumista. Jonkin verran se kuitenkin vaatii vaivannäköä järjestelyjen suhteen. Tällä kertaa asioiden järjestelyssä meitä auttoin Bezengi Mountaineering camp -nimisestä paikasta Anaev Ali Khuseinovich.

Turistiviisumia voi hakea Suomesta 3 kk ennen matkaa. Ja sellainen on nyt passin sivuille leimattuna. Ihan ilman mutkia ei tätäkään viisumia saatu, ilmeisesti tuolta suunnalta ei kauheasti olla kirjoiteltu viisumeita Suomen suuntaan. Mutta ystävällinen palvelu korvasi sen mitä Venäjän viranomaiset asiaa hankaloittivat.

Rajavyöhykelupa haettiin puoli vuotta ennen matkaa. Sellainenkin meillä käsityksemme mukaan on, joskin tämän saamme käsiimme vasta paikan päällä.

Mitään hirvittävän hyviä karttoja ei tuolta alueelta kyllä ole tullut vastaan. Auttaisi varmaan jos osaisi venäjää, mutta kun ei osaa, niin toivotaan että jonkinmoista tarkennusta alueeseen saisi kartan muodossa vielä paikan päältä. Reitti sinänsä näyttää varsin selkeältä, mutta aikaa ja energiaa saa tunnetusti hukattua reilusti pienilläkin suunnistusvirheillä.

Mt. Elbruksen lähestyminen idästä vuonna 2018. Jälkiviisaana voin sanoa että helpompikin reitti olisi ollut tarjolla.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Lisää reissusta sitten vielä lähempänä.

Jonni ja Tapio


Loppuun vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2018:
Addnature, Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta, Suomen Kiipeilyliitto ry. ja Suomen Alppikerho ry.

Voittajat 2018: Tapion ja Jonnin väliraportti

Posted on Posted in Blogi, Voittajat2018, Yleinen
Valmistelut etenevät kutakuinkin aikataulussa. Alunperin viisumi- ja muut lupa-asiat oli tarjoitus hoitaa jo ennen vuodenvaihdetta, mutta koska kontaktimme Venäjällä pyysi palaamaan aiheeseen tämän vuoden puolella, ovat viisumi- ja rajavyöhykeasiat parasta aikaa työn alla. Nämä hommat etenevät aina vähän hitaasti, mutta etenevätpä kuitenkin.
Muuten valmistautuminen on sujunut suunnitellusti, siis sikäli kuin työ- tai perhe-elämä antaa myöden. Liikuntaa ei ole ehtinyt harrastamaan yhtään liikaa, mutta kuitenkin suurin piirtein suunnitellusti. Silloin kun aikataulut on saatu sovitettuä yhteen, ollaan käyty yhdessä lenkillä, kipuamassa Malminkartanon jätemäkeä sekä seinä- ja jääkiipeilemässä. Vielä ei olla valmiita, mutta keväälle on kuitenkin suunniteltu kaikenlaista pientä treeniä.
[edit: Tämä postaus julkaistiin maaliskuussa, mutta väärillä asetuksilla eikä siten ollut tavallisen selaajan nähtävillä. Korjattu näkyväksi 21/5. Terv. Ylläpito]

Voittajat 2018: Juhon maaliskuun väliraportti

Posted on Posted in Blogi, Voittajat2018, Yleinen

Valmistautuminen Chamlangia varten on ollut vielä hyvin maltillista. Paikallisen operaattorin kanssa on käyty keskusteluja alustavasti logistiikasta, mutta Himalajan kiireinen kevätkausi pitää heidätkin muissa hommissa vielä kesäkuun alkuun asti.

Suurin muutos on ehkä se, että saimme tiimiimme lisävahvistukseksi ammattivalokuvaaja Tim Bandfieldin, joka näillä näkymin kiipeää kanssamme. Tim on Quentinin hyvä kaveri, joten homma toimii varmasti. Olemme hieman jo funtsineet varusteita. Mm. sen että tulemme kiipeämään 8000 metrisille huipuille tarkoitetuilla kengillä paleltumien välttämiseksi. Myös aklisuunnitelmaa on mietitty ja todennäköisesti nukumme Mera Peakin huipulla yön pari, jotta saamme aklit mahdollisimman helposti kuntoon. Mera Peak on siis helppo ja loiva trekkihuippu, noin 6400 metrin korkeudellaan ja sijaitsee loistavasti lähestymisvaelluksen varrella.

Meillä kaikilla on useampia reissuja vyön alla, mikä tuo rutiinia myös valmisteluihin. Todellinen valmistelu alkanee vasta heinäkuun paikkeilla.

Olen juuri lähdössä pariksi kuukaudeksi Chamonixiin, joten treenikin on sitä itseään eli alppikiipeilyä. Touko-elokuun pyrin elämään Huippuvuorilla tyttöystävän luona. Sielläkään ei varsinaisesti mäet lopu kesken.

Quentin ja Juho Cerro Piergiorgion huipulla 2017

 

[edit: Tämä postaus julkaistiin maaliskuussa, mutta väärillä asetuksilla eikä siten ollut tavallisen selaajan nähtävillä. Korjattu näkyväksi 21/5. Terv. Ylläpito]

2017 voittajat: Emman ja Tiinan matkaraportti

Posted on Posted in Blogi, Matkaraportti, Voittajat, Voittajat2017

Emma Karjalainen ja Tiina Merikoski tekivät stipendimatkansa kesällä 2018. Alkuperäisenä tavoitteena oli kiivetä mahdollisimman monta kallio- ja alppikiipeilyreittiä Kaskadivuoristossa Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Alla raportti reissusta:


Kauneimmat huiput – Alppikiipeilyä Washingtonissa, Yhdysvalloissa

Kuva: Reissukartta: Ajoreitti ja keskeisimmät kiipeilykohteet.

 

Alkuvalmistelut ja maahan saapuminen

Lähtökohtana reissulle oli olla mahdollisimman paljon liikkeessä ja kiivetä mahdollisimman monta, kaunista huippua Pohjois-Kaskadeilla Washingtonin osavaltiossa kesä-heinäkuun vaihteessa 2018.

Emma aloitti valmistautumisen panostamalla syksyllä 2017 voimaharjoitteluun salilla sekä ylämäkikävelyyn kotinurkillaan Tampereen Pispalassa. Keväällä treeni jatkui kiipeilypainotteisesti. Tiina puolestaan kasvatti kestävyyskuntoa useilla hiihtovaelluksilla talven ja kevään ajan. Tiinan tulehtunut akillesjänne esti aktiivisen kiipeilyn treenaamisen ja huoli jalasta varjosti jonkin verran reissuvalmisteluja. Keväällä teimme kuitenkin yhden yhteisen kiipeilyreissun Italiaan, Finaleen.

Osa valmisteluja oli reissu- ja reittisuunnittelu. Finalessa istuimmekin myös topojen ja karttojen äärellä ja suunnittelimme. Mahdolliset huiput ja reitit valittiin Tiinan vammaa silmällä pitäen; painopiste alppi- ja harjannekiipeilyssä lähtökohtaisesti, sillä pelkkiä pitkiä kallioseinämiä jalka ei tulisi kestämään. Samalla päätimme, että yksi ehdottomasti mukana oleva kohde olisi Prusik Peak (2438 m) Enchantments Lakes luonnonpuistoalueella. Sitä varten tarvitaan retkeilylupa (permit). Osallistuimme molemmat lupien arvontaan ja myöhemmin keväällä saimme tietää, että Emma voitti meille luvan.

Lensimme kesäkuun alussa Seattleen. Meillä oli kolme viikkoa aikaa ja loppujen lopuksi tosi hieno ja riittävän tilava auto. Olimme varanneet Alamolta jonkun peruspikkuauton ja päättäneet, että asumme paljon teltassa. Autoa noutaessa saimme kuitenkin superhyvän diilin ja auto upgreidattiin sellaiseen, jossa pystyimme hyvin yöpymään. Olimme innoissaan – se tarkoittaisi paljon vähemmän säätöä ja huolettomampaa yöpaikan hakemista.

Ensimmäisen yön yövyimme amerikkalaispariskunnan kotona. Löysimme majoituksen  Airbnb:n kautta. Aurinko oli jo laskenut, kun kurvasimme talon pihaan. Huoneemme ikkunasta näkyi Mt. Rainier. Olimme molemmat innoissamme. Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme ostoksille. Hankimme ruuat, topokirjat ja kartat Belleveusta. Sen jälkeen ajoimme Leavenworthiin.

Kuva 1: Koti kolmen viikon ajan

 

Leavenworth ja lämppäri

Leavenworth oli ensimmäinen kohteemme, koska retkeilylupa Enchantmentsiin oli käytettävä päivinä, joille se on myönnetty. Leavenworthin laitamilta löytyi helposti yöpymispaikkoja ja autossa oli kotoisaa.

Meillä oli pari päivää aikaa ennen kuin lähtisimme Enchantmentsiin, joten teimme päiväreissun Snow Creek seinälle. Kiipesimme reissun ensimmäisenä reittinä Outer Space:n (5.9 / 250 m). Reitti oli myös testi Tiinan jalalle. Reitin juurelle on puolentoista tunnin kävelymatka ylämäkeä, mikä oli myös hyvä lämmittely tuleville lähestymisille. Reitti on kuuluisa kahdesta viimeisestä, 55 metriä pitkästä käsihalkeamasta. Reitin nimen tausta selvisi meille viimeisellä köydenpituudella – sieltä löytyy avaruusaluksen näköinen kivimuodostelma kraatereineen ja knobseineen. Tiinan jalka jaksoi hyvin, mutta rasittui kuitenkin kiipeilystä. Meille molemmille oli selvää, että meidän oli turha unelmoida haastavammasta kalliokiipeilystä. Tiinan mieli oli kuitenkin korkealla, sillä jalka tuntui vahvemmalta kuin mitä se olisi voinut olla.

(lisää…)

Vuoden 2018 voittajat

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2018

Vuonna 2018 Finnish Alpine Awardia tavoitteli seitsemän erilaista hanketta. Hakijoiden joukossa oli ilahduttavasti sekoitus sekä uudempia lajin harrastajia sekä jo pitkään kiivenneitä. Arvostimme
tämän vuoden hakemuksissa erityisesti hakemusten hyvää ja korkeaa tasoa.

Tällä kertaa valitsijaraati päätyi syvällisen harkinnan jälkeen jakaa avustukset seuraavien hakijoiden kesken:

  • Jonni Lappi ja Tapio Alaviiri: Koshtan (5151m ), Kaukasus
  • Juho Knuuttila: Chamlang (7319m), Nepal

Kriteereinä pidettiin hakemusten omaperäisyyttä ja luovuutta sekä tavoitteiden tyyliä ja haasteellisuutta. Tuetut kolme hanketta erottuivat muista hakemuksista ollen selvästi suomalaista alppikiipeilyä edistäviä ja eteenpäin vieviä.

Kiitämme Kaukasukselle suuntautuvaa retkikuntaa innovatiivisesta ja rohkeasta kohteesta. Kaukasuksen vuoristo tarjoaa lähes loputtomat mahdollisuudet alppikiipeilyn edistämiseen
pienemmällä kokonaisbudjetilla.

Kiitämme Nepalin suuntautuvaa retkikuntaa tavoitteen haasteellisuudesta ja luovuudesta. Chamlangin pohjoisseinän ensinousu vie onnistuessaan suomalaisen alppikiipeilyn terävintä kärkeä taas yhden askelen eteenpäin.

Alpine Award-tiimi kannustaa kaikkia hakemuksen lähettäneitä toteuttamaan suunnitelmansa, vaikka hakemus ei tällä kertaatuottanutkaan toivottua tulosta. Alpine Award-sivustolla sekä
somessa voi seurata voittajien matkaa tavoitteeseen.

Toivotamme voittajille ja kaikille hakijoille hyviä kiipeilyjä ja hyvää onnea säiden kanssa sekä turvallista kotimatkaa!

Terveisin,
Raati:

Alan Goldbetter, Alpine Award, voittaja 2017
Jussi Muittari, UIAGM, vuoristo-opas
Henna Paalanen, Suomen Alppikerho, pj
Sampsa Jyrkynen, Suomen Kiiipeilyliitto, pj