Vuoden 2018 voittajat

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2018

Vuonna 2018 Finnish Alpine Awardia tavoitteli seitsemän erilaista hanketta. Hakijoiden joukossa oli ilahduttavasti sekoitus sekä uudempia lajin harrastajia sekä jo pitkään kiivenneitä. Arvostimme
tämän vuoden hakemuksissa erityisesti hakemusten hyvää ja korkeaa tasoa.

Tällä kertaa valitsijaraati päätyi syvällisen harkinnan jälkeen jakaa avustukset seuraavien hakijoiden kesken:

  • Jonni Lappi ja Tapio Alaviiri: Koshtan (5151m ), Kaukasus
  • Juho Knuuttila: Chamlang (7319m), Nepal

Kriteereinä pidettiin hakemusten omaperäisyyttä ja luovuutta sekä tavoitteiden tyyliä ja haasteellisuutta. Tuetut kolme hanketta erottuivat muista hakemuksista ollen selvästi suomalaista alppikiipeilyä edistäviä ja eteenpäin vieviä.

Kiitämme Kaukasukselle suuntautuvaa retkikuntaa innovatiivisesta ja rohkeasta kohteesta. Kaukasuksen vuoristo tarjoaa lähes loputtomat mahdollisuudet alppikiipeilyn edistämiseen
pienemmällä kokonaisbudjetilla.

Kiitämme Nepalin suuntautuvaa retkikuntaa tavoitteen haasteellisuudesta ja luovuudesta. Chamlangin pohjoisseinän ensinousu vie onnistuessaan suomalaisen alppikiipeilyn terävintä kärkeä taas yhden askelen eteenpäin.

Alpine Award-tiimi kannustaa kaikkia hakemuksen lähettäneitä toteuttamaan suunnitelmansa, vaikka hakemus ei tällä kertaatuottanutkaan toivottua tulosta. Alpine Award-sivustolla sekä
somessa voi seurata voittajien matkaa tavoitteeseen.

Toivotamme voittajille ja kaikille hakijoille hyviä kiipeilyjä ja hyvää onnea säiden kanssa sekä turvallista kotimatkaa!

Terveisin,
Raati:

Alan Goldbetter, Alpine Award, voittaja 2017
Jussi Muittari, UIAGM, vuoristo-opas
Henna Paalanen, Suomen Alppikerho, pj
Sampsa Jyrkynen, Suomen Kiiipeilyliitto, pj

2017 voittajat: Alanin matkaraportti

Posted on Posted in Blogi, Matkaraportti, Voittajat, Voittajat2017

Alan Goldbetter palasi jo kotiinsa Suomeen Patagonian ekspeditiolta. Alanin alkuperäiset tavoitteet olivat Fitz Roy, NW Face (1550m 30˚ 6a+) ja Torre Central, W face, Rosso Di Sera (5.11, A3, 700m). Alla raportti reissusta:


Upon arriving in Patagonia it is not the dramatic landscape that first alerts the senses that one is far from home, nor is it the ever-constant companion of the wind. For me, it is always the light. The sunlight that shines across the vast, open grassland seems somehow to always be sharper, stronger, and more direct than in other places of the world. It was under this light, on a cloudless New Year’s day that my primary climbing partner, Tess Ferguson, and I arrived in El Chalten, Argentina. After days of travel and months of preparation, we had returned to the home of the iconic Fitz Roy and Torre Ranges. With a month-long stay ahead of us, we hoped to climb some of the area’s big-mountain routes, including an ascent of Fitz Roy via the Afanassieff Route.

Sunrise illuminates the East Face of Fitz Roy Range.

While we had our chosen objective, having already had the good fortune to visit this area two years prior, we had a solid idea how the climbing game was played. In Patagonia, you don’t often get to choose your objectives, but in a sense, the objective chooses you. The notoriously awful weather that on a normal day can bring winds and storms strong enough to shred tents and physically repel rope teams, dictates your selection wholly. The few periods of climbable weather (termed “weather windows”) tend to be scarce and brief. One must be honest about their own abilities in order to choose an appropriate objective that can be completed in the conditions and time limits that nature sets.

Wind and rain greet Tess Ferguson on the hike into the Torre Range.

During my month in the area I had quite good luck with the weather. Though the weather windows were short (none lasting longer than 48 hours), I had the opportunity to head into the hills four times during my stay. Each mission brought a slightly better understanding of the range, alpine climbing tactics, and my of own climbing abilities. During these times I successfully summited two peaks of the Fitz Roy Range; Guillaumet during the first window, and de l’S, during the last. The second window was spent camping on the Southern Patagonia Ice Field waiting for a break in the clouds that never came. Our goal had been to attempt a new route on the West Face of Bifida, a peak in the Torre Range. The third window involved an attempt of De l’S which saw my partner get to within 40 meters of the summit before wind forced us back down.

Tess climbs the final summit snow slopes on Guillaumet.
Hard times on de l’S. Two pitches before we bailed on our first attempt. Photo by Tess Ferguson

With the month coming to an end, Tess and I departed for our second destination, Torres Del Paine National Park, Chile. Our objective was to climb the Central Tower of Paine via an aid-intensive, bigwall-style route. Having recently completed the Muir Wall route in Yosemite (VI, 5.10, C4), Tess and I hoped to improve upon our bigwall climbing skill sets with the additional challenges of a long approach, more remote location, and a harsher mountain environment.

A cold and beautiful alpine dawn lights up the Torre Range. Central Tower can be seen on the left.

During our twenty days in the Park, the first six were spent carrying our gear from one place to another. With food for nearly a month, equipment for camping, and a bigwall kit (including full aid rack, free climbing equipment, portaledge, haulbag, etc), it took the two of us three round-trip carries to get all the equipment into position.

Hauling loads to the base of the Towers.

Unfortunately for us, the weather proved to be quite awful during our remaining time in the the Park. The following week and a half brought only one break in the bad weather, but coming in on the tail end of a 30cm snowstorm, it was frustratingly impossible for us to use. Even so, we made every effort within reason to climb during our time there. On three different occasions we headed out, but each time we were shut down long before reaching the base of the route. During the down time we tried to stay active by going on reconnaissance missions in search of new climbing potential, but much of our time was still unavoidably spent tent-bound, waiting for an improved forecast. After ten days and with the outlook for the last week of our planned stay looking even worse than the previous weather, we made the hard decision to leave the park and return home early.

About to descend after our third and final attempt to climb in Torres Del Paine. Photo by Tess Ferguson.

A month later, while the sting of the disappointment is slowly beginning to fade, the lessons learned and experiences gained are still fresh in my mind. Every expedition, every attempt, every day spent in the mountains is a stepping stone to future successes. Already plans for the next trip are beginning to take shape, and undoubtedly the experiences from my two months in Patagonia will help to be better prepared, and ultimately have a more fulfilling experience on whatever mountains my future may hold. In closing, I would like to offer my most humble and sincere thank you to the Finnish Alpine Award committee and sponsors for this opportunity.

The majestic Andean Condor flies between the Central and South Tower of Paine.

Kiitos Alanille raportista ja toivotaan parempia säitä seuraavalle reissulle!

Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho

2017 voittajat: Hennan ja Markuksen maaliskuun väliraportti

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2017

Markus ja Henna kertovat alla kevättalven tunnelmistaan. Kesällä heillä on tavoitteenaan Lotus flower tower SE face (5.11 +600m) Kanadassa.


Mitään varsinaista valmistautumista ei olla vielä tehty, mutta käväistiin pohjois-Norjassa parin viikon visiitillä kiipeemässä jääputouksia. Vaikka jään kiipeeminen ei varsinaisesti auta kaltsin kiipeemistä, niin itse uskomme, että pitkään päivään parasta reeniä on pitkä päivä.

Jääkiipeily on niin kivaa hommaa, että siinä tulee pitkä päivä ihan huomaamatta ja painavan repun kanssa lumessa rämpiminen on hyvää pk-reeniä. Nyt ootellaan, että aurinko suostus paistaa vapaapäivän kanssa yhtä aikaa, niin pääsis Olhavalle vetää!

Ystävällisin terveisin
Markus ja Henna


Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho

2017 voittajat: Tiinan ja Emman maaliskuun väliraportti

Posted on Posted in Blogi, Voittajat, Voittajat2017

Emma ja Tiina kertovat alla kevättalven tunnelmistaan. Kesällä heillä on tavoitteenaan kiivetä Kaskadivuoriston hienoimmat huiput Yhdysvaltojen luoteisrannikolla.


Meidän ensimmäinen treenitavoite oli valmistautua pitkiin 10-20 kilometrin lähestymisiin. Tiina on treenannut lähestymisiä varten hiihtoretkeilemällä muun muassa Alpeilla ja Pohjois-Norjassa. Tampereella asuva Emma panosti viime syksyn kuukaudet voimaharjoitteluun salilla ja ylämäkikävelyyn kotinurkillaan Pispalassa.

Kiipeilytreenit aloitimme yhdessä joulukuussa. Olemme käyneet sisähalleilla kiipeilemässä yhdessä ja erikseen. Treenien painopiste on ollut reittien määrässä. Helmikuussa vietimme pari kiipeilyviikkoa Italiassa, Finale Liguressa. Harmiksemme Emma oli melkein koko reissun flunssassa, mutta kömpi aina sängystä kalliolle varmistamaan Tiinaa.

Treenien lisäksi olemme laatineet tarvikelistan, suunnitelleet reissun logistiikkaa ja selvittäneet eri vuorialueiden lupa-asiat – ja ostaneet lentoliput!

Suunnitelma!

Luontoalueiden kävijämääriä Washingtonin suosituimmissa luontokohteissa on rajoitettu. Meidän on hankittava muutamia yönyli kestäviä kiipeilypistoja varten “wilderness permit” -lupa. Laadimme lupahakemuksemme ja osallistuimme wilderness permit -arvontaa. Esimerkiksi 2017 lupahakemuksia haluamaamme kohteeseen eli Core Enchantments zone:n saapui 17 988 ja lupia myönnettiin 388. Vinkkinä, arpaonneen voi vaikuttaa valitsemalla reissun alkamisajankohdaksi arkipäivän.

Iloksemme saimme viikko sitten tietää, että voitimme haluamamme luvan Enchantments -luonnonpuistoon. Tämä oli todella kiva yllätys, koska tuolla alueella sijaitsee meidän miel yksi Washingtonin kauneimmista huipuista eli Prusik Peak. Kiipeilytreenit jatkuvat ja toivottavasti pääsemme siirtymään Suomessakin pian ulkokallioille.

Aurinkoisin terveisin
Emma ja Tiina

PS. Alla muutama kuva Finale-treeneistä (oltiin aivan pumpissa) ja suunnitelmasta. Lisää löytyy Instagramista: @traditsirpula @tiinamerikoski

 


Lopuksi vielä lista Finnish Alpine Award yhteistyökumppaneista 2017:
Adventure Partners, Altitude Junkies, Aventura, Camu, Helsinki Adventure Night, La Sportiva Finland, Kiipeilyareena, Partioaitta ja Suomen Alppikerho

Vuoden 2017 stipendin voittajat

Posted on Posted in Blogi, Voittajat

Raati palkitsi parhaaksi katsomansa ehdokkaat. Koska voittajien välille ei saatu selkeää eroa, palkinto päätettiin jakaa tasan sen sijaan, että olisi lähdetty arvontaan.


Emma Karjalainen & Tiina Merikoski (750 + 750 €)

Kaskadivuoriston hienoimmat huiput, Yhdysvallat

Tavoite on kiivetä mahdollisimman monta kallio- ja alppikiipeilyreittiä Kaskadivuoristossa Washingtonissa, Yhdysvalloissa. Yksittäisten reittien sijaan tärkeintä projektissa on systemaattisesti kiivetä Kaskadivuoriston hienoimpia huippuja eri massiiveilta.

Kiivettäviä huippuja mm.:
– Mt. Rainier – Washingtonin korkein vuori
– Mt. Stuart
– Mt. Shuksan
– Glacier Peak
– Dragontail Peak
– Prusik Peak
– Mt. Goode
– Liberty Bell
– South Early Winters Spire
– Aasgard Sentinel


Henna Paalanen & Markus Talvenmäki (750 + 750 €)

Lotus flower tower SE face 5.11 +600m, The cirque of the unclimbables, Kanada.

Tavoitteena on kiivetä reitti vapaasti päivässä. Suunnitelmana on lentää Kanadaan heinäkuun alkupuolella, sitten jatkolento whitehorseen, sieltä bussilla finlayson lakelle, josta yksityislento glacier lakelle. Siitä on vielä 4 tunnin patikka basecampiin. Ennen lentämistä whitehorseen on tarkoitus kiivetä Bugaboosilla, mikäli sää ei ole suotuisa.

Mahdollista on myös vuokrata auto ja ajaa koko matka Finlaysoniin, tämä mahdollistaa kiipeilyn muualla, mikäli keli ei ole kohdillaan. Aikaa varataan 6 viikkoa parhaan sääikkunan saamiseksi.


Alan Goldbetter (750 €)

1. Fitz Roy, NW Face (1550m 30˚ 6a+), El Chalten, Patagonia
2. Torre Central, W face, Rosso Di Sera (5.11, A3, 700m) , Torres del Paine, Patagonia

Tamperelainen Alan lähtee suomalais-amerikkalaisessa köysistössä Patagoniaan kiipeämään big wallia alppityyliin. Toissijaisina kohteina mm. Poincenot’n Old Smugglers Route ja ensinousumahdollisuuksien tutkiminen Agostinin laaksossa Painella.


Onnea matkaan voittajille! FAA seuraa matkoihin valmistautumista ja raportoi reissujen onnistumisesta. Tunnelmia kuulostellaan seuraavan kerran maaliskuussa 2018.

2016 Finnish Alpine Award -voittajien esittely

Posted on Posted in Blogi, Voittajat

Alpine Award-voittajat on nyt valittu!

Mielenkiintoisia ja ansiokkaita Alpine Award-hakemuksia tuli  yhteensä 6 kappaletta. Stipendiä haettiin vuoriprojektien lisäksi myös yhteiskunnallisesti sekä ekologisesti suuntautuneisiin hankkeisiin.  Alpine Award-stipendin taustalla olevat arvot näkyivät jokaisessa hakemuksessa, joten valitsijaraati  olikin aika tiukassa paikassa stipendin saajaa valitessaan.

Kahden kärkeen nousseen korkeatasoisen hakemuksen välillä valitsijaraati ei osannut enää tehdä eroa, joten stipendi jaettiin kahden projektin kesken.

 

screenshot-from-2016-12-30-23-35-48
Vasemmalta: Lauri Hämäläinen, Matti Kivinen, Olli Koiso-Kanttila, Rami Valonen

1) Chile Patagonia, Torres del Painen vuoristo: Torre Central, vapaanousu reitille Via Della Mamme (800m, 6b, A3).  Köysistön jäsenet: Lauri Hämäläinen, Matti Kivinen, Rami Valonen, Olli Koiso-Kanttila. Köysistön tavoitteena on kiivetä  reitille ensimmäinen vapaanousu. Via Della Mammen avasi 1992 italialainen köysistö, nousu on toistettu vain kerran vuonna 1996. Tämän jälkeen reittiä on yritetty kiivetä joitakin kertoja, ja eräs amerikkalaisryhmä on vapauttanut suurimman osa reitistä, mutta täysin vapaa nousu on jäänyt vain haaveeksi pääasiassa sääolosuhteiden vuoksi.

 

SAMSUNG CSC
Vasemmalta: Juha Sillanpää ja Juho Knuuttila

2) USA, Alaska, Denali, alppityylillä reitille Slovak Direct (WI6, M6, A2, 3000m). Köysistön jäsenet: Juho Knuuttila ja Juha Sillanpää.  Slovak Direct on pitkä ja haastava tekninen reitti, joka on kiivetty ensimmäisen kerran 1986 ja toistettu tiettävästi kuusi kertaa, edellisen kerran neljä vuotta sitten. Reitin vaativuutta lisäävät Denalin korkeus, riiippuvuus lumiolosuhteista ja eteläseinän vaikea saavutettavuus.

Molemmat hankkeet ovat haastavia, mutta köysistöille realistisia ja köysistöjen jäsenille seuraava askel eteenpäin kiipeilyuralla. Kaikki köysistöjen kiipeilijät ovat kokeneita kiipeilijöitä, jotka ovat kiivenneet nousujohteisesti kallioreittejä ympäri maailmaa. Molemmat köysistöt edustavat vastuullisia kiipeily- ja luontoarvoja ja pitävät hankkeensa myös hyvänä harjoitteluna tulevaisuuden suunnitelmiaan varten. Kiipeilysuunnitelmat onnistuessaan nostavat suomalaisen alppikiipeilyn tasoa sekä edistävät suomalaisen kiipeilykulttuurin tunnettavuutta kansainvälisestikin.

Alpine Award-työryhmä kiittää kaikkia hakemuksen lähettäneitä ja kannustaa heitä toteuttamaan hyvät ja ansiokkaat suunnitelmat vaikka hakemus ei johtanutkaan toivottuun lopputulokseen. Alpine Award-sivustolla ja somessa voi seurata köysistöjen valmistautumista ja matkaa.

Alpine Award-stipendi tulee taas haettavaksi seuraavan kerran syksyllä 2017.